SaaS ja toimittajalukko

SaaS-palvelujen etuja listattaessa mainitaan usein riippumattomuus palveluntarjoajasta. Väitetään, että kun palvelun laskutus perustuu (tyypillisesti) kuukausittaiseen käyttö- tai käyttäjämäärään, palveluntarjoajan tulee voittaa asiakas itselleen uudestaan ja uudestaan joka kuukausi. Mutta onko asiakas todellisuudessa näin riippumaton palveluntarjoajasta? Tapahtuuko palveluntarjoajan vaihtaminen minimaalisilla transaktiokustannuksilla? Asia tuskin on näin yksinkertainen.

Huomioitavia seikkoja ovat ainakin datan omistajuus, muoto ja uudelleenkäytettävyys. Monissa yksityishenkilöiden suosimissa palveluissa (kuten Facebook) käyttäjän luoma materiaali, kuten tekstit, kuvat ja videot, ovat palveluntarjoajan omaisuutta. Mutta miten on yrityssovelluksissa? Entä tietojen metadata: kenen omaisuutta se on ja miten asiakas voi valvoa/estää sen myynnin eteenpäin esim. markkinointitarkoituksiin? Ja vaikka tietojen omistajuudesta olisi sopimusta tehdessä sovittu niin saako asiakas palveluntarjoajaa vaihtaessaan datan mukaansa sellaisessa muodossa, että sitä voi käyttää toisessa sovelluksessa? Verrattuna perinteisiin tietojärjestelmiin SaaS voi tuoda helpotusta toimittajalukon purkamiseen, mutta kokonaan eroon siitä asiakas ei pääse.

Ovatko standardit rajapinnat ja Open Platform as a Service avaimet tähän lukkoon?

Saisinko kilon SaaSia, kiitos?

Kasasimme taas viime hetkellä artikkelia erääseen konferenssiin. Tätä varten kävimme läpi 40 suomalaisen ohjelmistotuoteyrityksen kotisivut. Kyseiset yritykset siis myyvät jonkunlaista web-pohjaista ohjelmistotuotetta; monelle tämä on pääbisnes. Hämmästys oli siis melkoinen, kun havaitsimme, että näiden neljänkymmenen yrityksen joukosta vain kaksi tai kolme ilmoitti selkeästi kotisivuillaan, miten heidän tuotteensa voi ostaa. Osassa tapauksista jäi jopa epäselväksi, mikä itse tuote ihan käytännössä on.

Olen itse virittäytynyt sellaiseen ajatusmalliin, että Salesforce.com on se yritys, joka määrittelee SaaS-liiketoiminnan standardit mukaanlukien sen, kuinka SaaS-tuotteista suurelle yleisölle tiedotetaan. Olen itse käyttänyt viime aikoina sellaisia SaaSiksi laskettavia palveluita kuin Google Apps -toimistosovelluskokoelma, Mindmeister-käsitekarttatyökalu ja tämänkin blogin taustalla hyrräävä WordPress.com-blogipalvelu. Näille kaikille yhteistä on tietynlainen avoimuus asiakkaan suuntaan. Käyttäjällä kerrotaan selkeästi tuotteen ominaisuudet ja rajoitukset. Käyttäjä saa helposti selville tuotteen hinnoittelumallin. Ja mikä parasta, käyttäjä pääsee kokeilemaan tuotetta ennen lopullista ostopäätöstä. Kontrasti suomalaiseen ohjelmistotuotekenttään on melkoinen: Mikäli edellämainitut tuotteet asetetaan mittatikuksi, ei kotimaisesta otoksestamme löytynyt yhtään aitoa SaaS-tuotetta.

Jotta tästä blogikirjoituksesta ei jäisi paha maku suuhun, on syytä mainita, että em. kartoituksen tuloksena otimme tarkempaa tarkasteluun b2b-markkinoille suunnatut SaaS-sovellukset. Phil Wainewrightin The Four Horseman of SaaS -kirjoitus vuodelta 2008 nostaa Salesforce.comin rinnalle SaaS-kuninkaan tittelistä kisaamaan Omnituren, Concurin ja Taleon. Pikainen katsaus näiden alan jättiläisten kotisivuille tuo kotoisan olon — Mikäs se tuote tarkalleen ottaen olikaan? Mitä maksaa? Mistä voin ostaa?

Ilmeisesti SaaS-liiketoimintamallilla voi tehdä bisnestä, vaikka asiakkaan suuntaan toimittaisiinkin perinteisempään malliin ja annettaisiin hänen ottaa aktiivisesti yhteyttä palvelun toimittajaan. Tämä saattaa olla jopa vallitseva käytäntö b2b SaaS-palveluissa, vaikka kuluttajille suunnattua SaaS-tuotetta ei näin voidakaan kaupata. Sitten taas toisaalta Salesforce.com on hyvin vahvasti b2b-maailmassa. Asia kaipaa mitä ilmeisimmin vielä työstämistä; Palaamme asiaan!

Verso Partnership Day 26.1.2010

Olin TEKES:n Verso-ohjelman (johon myös SaaS-projektimme kuuluu) järjestämässä Partnership -seminaarissa Helsingissä. Rautatieaseman metroasema oli edelleen veden alla tjsp., mutta pienen reippailun jälkeen löysin tapahtumapaikalle.

Vaikka tapahtuman teema oli esitellä isompien ohjelmistotalojen kumppanuusohjelmia, oli mukana myös SaaS-aiheisia esityksiä ja mm. salesforce.comin Suomen edustaja. Paikalle olikin tullut melkoinen joukko osallistujia ohjemistoteollisuudesta. Esiintyjile esitettyjen kysymysten ja erityisesti loppukeskustelun perusteella jäi sellainen kuva, että nimenomaan SaaS sekä pilviasiat kiinnostivat osallistujia ja kumppanuusohjelmat olivat tällä kertaa se pakollinen paha. Toki esityksissä tuli ilmi, että ekosysteemien kehittäminen oman pilvituotteen ympärille on isojen toimijoiden kuten salesforce.comin ja googlen intresseissä, joten siinä mielessä teemassa pysyttiin.

Seminaari itsessään oli varsin mielenkiintoinen erityisesti niiden esitysten osalta, jotka käsittelivät XaaS-tuotteita ja toimintamalleja. Pieni insinööri oppi uuttakin — Oli yllätys, että SaaS-tuotteille löytyy myös jälleenmyyjiä! Putkiaivoisena olen ajatellut, että SaaS-tuotteen ominaispiirre on nimenomaan kevyt jakelu webin välityksellä. Esimerkiksi Googlen tuotteiden ympärille on kerääntynyt varsin mittava joukko yrityksiä, jotka vaikkapa konfiguroivat Googlen SaaS-mallilla toimitettavia yritysratkaisuja pienten firmojen tarpeisiin. Suomessakin tällaisia yrityksiä on muutama.

Mikäli tapahtuma jäi väliin, löytyvät materiaalit Verso-ohjelman sivuilta.